Ja aina vaan sataa

Nyt ollaan käyty kaksi kertaa pentukurssilla. Topi hallitsee kosketuskepin, luoksetulon ja luopumisen. Pystymme edelleen tekemään metsälenkkejä vapaana, joka on ihanaa, sillä Topi osaa juosta täysin rinnoin, niin kuin vain kunnon Leonberginkoira voi. Tekee piruetteja metsässä ja ryskii menemään. Nyt olemme nähneet sen inkoolaisen toisen Leonberginkoiran. On kaksi kuukautta Topia vanhempi ja tooosi paljon pienempi. Olen alkanut epäillä, että Topi on iso Leonberginkoiraksi, oikeasti tosi kookas, ei siis lihava, mutta iso.

Edelleen tosi rakastettava koira. Ainoa vika, että rakastaa mm. siporex- seinää, joten uudehko talomme kaipaa remonttia. Topi ei tule ollenkaan yläkertaan. Olen siitä tosi iloinen. Myös lenkillä talutushihnassa vetäminen ollaan saatu Wirenin opein hallintaan. Pentukurssi on vain kuusi kertaa, ja ajattelimme sen jälkeen mennä rallitokoon. Se ei ole niin kovin ryppyotsaista toimintaa- sopii meille.

syyskuun puolivälissä mennään

Ja paljon on tapahtunut. Topi ei enää pelkää tai vetäydy syrjään koirapuistossa, vaan osallistuu täysin rinnoin. Oleme toteuttaneet Tommy Wirenin oppeja ja naksutin ja kosketuskeppi on hankittu. Meillä on hauskoja koulutushetkiä.

Topi kasvaa valtavaa vauhtia ja pentukoulu alkaa ensi tiistaina. En olisi ikinä uskonut, että Leonberginkoira on näin hauska rotu. Ai niin, Topi haukkui eilen ensimmäisen koiransa. Haukunta oli turhan kimeää, mutta haukuntaa kuitenkin :-)).

Topi vartioi laumaansa ja murisee vieraille. Rakastaa kuitenkin sekä ihmisiä että muita koiria. En ole päivääkään katunut Leonberginkoiran hankintaa.